Rakas Äitini kaatui kohtalokkain seurauksin ja nukkui ikiuneen Töölön sairaalassa Helsingissä. Kaikki tapahtui n.7 tunnissa.

Rakas Äitini, Mummomme, IsoÄiti ja Sisaremme

Keto Kaija Marjatta os. Kainulainen

s.  22.1.1933 Puumala

 †  1.3.2009 klo 18:55 Helsinki

28-3-2009 Malmin kappeli
klo 11:30 Äidille kävin jättämässä viimeiset jäähyväiset tyttäreni Jasminin kanssa yhdessä.
Hänen hiuksiaan ja poskiaan silitin sekä annoin jäähyväis suukon.

klo 12 Äidin Siunaustilaisuus alkoi. Läsnä olivat lähiomaiset.
Äidin kanssa oli joskus puhetta virsistä mitä Hän halusi laulettavan, kun Hänen aikansa on.
Äidin toivoman virren lauloimme kaikki yhdessä " Oi Herra, jos mä matkamies maan ".
Äidin toivomuksesta kanttori soitti ja lauloi " Maan korvessa kulkevi lapsosen tie ".
Äidille ostin kukkavihkon, jossa oli yksi valkoinen lilja alimpana, kolme punaista neilikkaa keskellä ja viisi iris kukkaa ylimpänä.
Äidille kirjoitin ja luin arkun luona Hänelle seuraavan tekstin:

Äiti
Sininen kukka kuvaa taivasta kulkua Jumalan luokse.
Äiti
Punainen kukka kuvaa Rakkauttamme.
Rakkaudesta toisiimme kerroimme usein myös halaten.
Äiti
Valkoinen kukka kuvaa puhtautta, rauhaa ja kuolemaa.
Siirtymistä ajasta ikuisuuteen.
Äiti
Rauhallista matkaa sinne jonnekin.
Äiti
Lepää rauhassa.
Äiti
Sinua ikävöiden ja Muistoasi vaalien
Tyttäresi Sini.

klo 12:30 Äidin Muistotilaisuus aloitettiin Adressien luvulla, jonka suoritin itse.
Äidille oli Ystäväni pyynnöstäni kirjoittanut kertomani perusteella Muistokirjoituksen.
Äidin Muistokirjoituksen luin ja kirjoitus oli tällainen:

Rakas Äiti, Mummo ja IsoÄiti

Niin tuli tämäkin sunnuntai.
Taksi oli jo tilattu ja olit tulossa ulos.
Olit matkalla Hakaniemen torille,
kuten aina, joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina.
Kenties syömään makkaran, muutaman letun ja
juomaan kupin höyryävää kuumaa kahvia.
Olit matkalla tapaamaan ihmisiä;
vaihtamaan kuulumisia ja
viettämään aikaa ihmisten parissa.

Tiedätkö Äiti,
Olet jäänyt mieliimme touhukkaana.
Siitä kuinka elit energisesti ja tunteella tilanteissa.
Muistamme Sinut eloisana ja aurinkoisena.
Lapsirakkaana pellavapäänä, joka oli aina menossa mukana.
Olit, kuin ikuinen lapsi luonteeltasi itsekin.

Tiedätkö Äiti,
Muistan kuinka haalit ympärillesi Ystäviä, tuttuja ja tuntemattomia.
Olit aina ihmisten ympäröimä, kuten nytkin.
Elät muistoissani Äitinä, joka kuoli kuten elikin.
Joskus vain huomaamme oman pienuutemme elämän edessä.

Nyt näemme edessämme vain yksinäisen kynttilän,
valokuvan hymyilevistä kasvoistasi.
Pysähdymme ajattelemaan,
hiljennymme muistamaan,
rukoilemaan kanssasi.

Olkoon muistosi;
Hyvät hetket, jotka kanssamme vietit.
Salaisuudet, jotka kanssamme jaoit.
Ohjeet, joilla meitä neuvoit.
Ja Ystävyytesi, jolla meitä tuit.

Tiedätkö Äiti,
kenties elämän suurin saavutus;
on jäädä asumaan toisen ihmisen sydämeen.

4-4-2009 klo 13:30 Malmin kappeli
Äidin tuhkanlaskuun osallistui vain lapset, minun lapset ja lapsenlapseni 2.v.
Äidin uurnan hain ja ajoin itse Äidin uurna sylissäni tuhkanlasku paikalle poikani Karin istuessa autossa vieressäni.
Äidin tuhkan laskin uurnasta hiljaa maahan, jonka jälkeen heitin hiekkaa päälle.
Äidin muistokukat asetimme kaikki yhdessä Hänen hautapaikalleen.
Äidille sytytimme viisi kynttilää;
Minulta, kolmelta lapseltani ja lapsenlapseltani.
Pappi piti vielä Rukoushetken ja puheen, jonka jälkeen poistuimme Äidin luota "fyysisesti".

Äidin uurnan hakeminen, sylissä pitäminen ja ajaminen viimeiselle matkalle oli vaikeaa, mutta toisaalta koen, että oli Kunnia Äitiä kohtaan saattaa Hänet viimeiselle matkalleen.

Äidin, Mummon ja IsoÄidin Muistoa vaalien tyttäresi Sini, lapsenlapsesi Kari, Jasmin ja Mimosa sekä lapsenlapsenlapsesi Emilia.

Sisarensa Muistoa vaalien; Veljet ja Siskot perheineen.